Hyveet ovat olleet olemassa aina. Tai ainakin niin kauan kuin on ollut ihmisiä. Ihminen on yhteisöllinen olento, ja siellä, missä on yhteisöjä, on myös käsitys siitä, mitkä ominaisuudet tekevät ihmisestä hyvän ihmisen ja hyvän yhteisön jäsenen. Näitä ominaisuuksia kutsutaan hyveiksi. 

Hyveitä on pyöritelty kaikkina aikoina kaikissa kulttuureissa. Ne löytyvät yhtä hyvin Grönlannin inuiiteilta kuin Australian aboriginaaleilta. Läntinen kulttuuripiiri on perinyt hyvekäsityksensä antiikin kreikkalaisilta, erityisesti Aristoteleelta. 

Hyveistä on puhuttu taajaan ja ahkerasti myös meillä Suomessa. Vielä viisikymmentä vuotta sitten sana hyve kuului suomen arkikieleen. Kun hyveistä puhuttiin, kaikki tiesivät, mistä oli kyse ja miksi asia oli tärkeä. 

1970-luvulle tultaessa tultiin kuitenkin siihen käsitykseen, ettei hyveille ollut enää käyttöä. Vähitellen hyveet ja niiden merkitys unohtuivat, ja lopulta ainoa asia, joka hyveestä tuli mieleen, oli makea ja rasvainen jälkiruoka. 

Ja sitten 2010-luvulla heiluri heilahti taas toiseen suuntaan. Alkoi hyveiden paluu.

Hyveet työelämän palvelukseen

Etiikan tutkimuksessa hyveet olivat alkaneet herättää kasvavaa huomiota viimeistään 1980-luvulta alkaen ja vähitellen hyveet lähtivät leviämään myös akateemisen maailman ulkopuolelle. 

Syksyllä 2012 eetikko Antti Kylliäinen julkaisi kirjan Paksunahkaisuudesta suurisieluisuuteen – Hyveet työssä ja elämässä. Runsasta vuotta myöhemmin käynnistyivät ensimmäiset aristoteeliseen hyve-etiikkaan pohjautuvat Hyveet työssä -prosessit. Niissä työyhteisöt nimeävät ja määrittelevät oman toimivuutensa ja hyvinvointinsa kannalta olennaiset hyveet, arvioivat niiden mukaista toimintaansa ja pääsevät alkuun niiden kehittämisessä. 

Hyveiden vahvuutena on, että ne ovat jo määritelmän mukaan ominaisuuksia, jotka tuottavat hyvää sekä ihmiselle itselleen että koko yhteisölle ja toimintaympäristölle. Hyveiden toimiessa kaikki voittavat ja siksi niihin panostaminen maksaa aina vaivan. 

Toinen vahvuus on siinä, että hyveiden avulla päästään suoraan kiinni konkretiaan. Toisin kuin vaikkapa arvot, jotka monessa organisaatiossa tuntuvat elävän omaa, todellisuudesta riippumatonta elämäänsä, hyveiden olemassaolo on välttämättä yhteydessä siihen, miten organisaatio oikeasti toimii. Elleivät hyveet näy ja tunnu arjessa, niistä ei voida edes puhua.