Hyveet ovat olleet olemassa aina. Tai ainakin niin kauan kuin on ollut ihmisiä. Ihminen on yhteisöllinen olento, ja siellä, missä on yhteisöjä, on myös käsitys siitä, mitkä ominaisuudet tekevät ihmisestä hyvän ihmisen ja hyvän yhteisön
jäsenen. Näitä ominaisuuksia kutsutaan hyveiksi.
Hyveitä on pyöritelty kaikkina aikoina kaikissa kulttuureissa. Ne löytyvät yhtä hyvin Grönlannin inuiiteilta kuin Australian aboriginaaleilta. Läntinen kulttuuripiiri
on perinyt hyvekäsityksensä antiikin kreikkalaisilta, erityisesti Aristoteleelta.
Hyveistä on puhuttu taajaan ja ahkerasti myös meillä Suomessa. Vielä viisikymmentä vuotta sitten sana hyve kuului suomen
arkikieleen. Kun hyveistä puhuttiin, kaikki tiesivät, mistä oli kyse ja miksi asia oli tärkeä.
1970-luvun mittaan tultiin kuitenkin siihen käsitykseen, ettei hyveille ollut enää käyttöä. Vähitellen hyveet ja niiden
merkitys unohtuivat, ja lopulta ainoa asia, joka hyveestä tuli mieleen, oli makea ja rasvainen jälkiruoka.
Ja sitten 2010-luvulla heiluri heilahti taas toiseen suuntaan. Alkoi hyveiden paluu.
Hyveet työelämän palvelukseen
Etiikan tutkimuksessa hyveet olivat alkaneet herättää kasvavaa huomiota viimeistään 1980-luvulta alkaen ja vähitellen hyveet lähtivät leviämään myös akateemisen maailman ulkopuolelle.
Syksyllä 2012 eetikko
Antti Kylliäinen julkaisi kirjan Paksunahkaisuudesta suurisieluisuuteen – Hyveet työssä ja elämässä. Runsasta vuotta myöhemmin käynnistyivät ensimmäiset aristoteeliseen hyve-etiikkaan pohjautuvat Hyveet työssä -prosessit.
Koronakeväänä 2020 teimme hyveiden käyttöönoton mahdollisimman helpoksi kehittämällä kokonaan sähköisen Omat eväät -palvelukokonaisuuden työyhteisöjen ja organisaatioiden avuksi.
Hyveiden vahvuutena on,
että ne ovat jo määritelmän mukaan ominaisuuksia, jotka tuottavat hyvää sekä ihmiselle itselleen että koko yhteisölle ja toimintaympäristölle. Hyveiden toimiessa kaikki voittavat ja siksi niihin panostaminen maksaa
aina vaivan.
Toinen vahvuus on siinä, että hyveiden avulla päästään suoraan kiinni konkretiaan. Toisin kuin vaikkapa arvot, jotka monessa organisaatiossa tuntuvat elävän omaa, todellisuudesta riippumatonta
elämäänsä, hyveiden olemassaolo on välttämättä yhteydessä siihen, miten organisaatio oikeasti toimii. Elleivät hyveet näy ja tunnu arjessa, niistä ei voida edes puhua.
Työkalu, joka toimii
Hyveiden kehittämisen lähtökohtana on, että jokaisella toimivalla organisaatiolla on jo hallussaan toimintansa kannalta keskeiset hyveet. Ellei näin olisi, organisaatio olisi aikaa sitten kaatunut omaan mahdottomuuteensa.
Hyveprosessissa hyveet nostetaan tietoisuuteen ja niistä tehdään se hyvinvoinnin ja menestyksen väline, joka ne parhaimmillaan voivat olla.
Ratkaisevaa hyveiden toimivuuden kannalta on se, mitä ihminen
itse haluaa saada aikaan ja mihin hän haluaa sitoutua. Jos joku ei ole kiinnostunut edes omastaan saati toisten hyvästä, hyveistä ei ole hänelle mitään iloa.
Kokemus on kuitenkin osoittanut, että jokainen
edes jotenkin voimissaan oleva ihminen haluaa olla hyvä sekä omana itsenään että siinä, mitä työkseen tekee. Kun tähän annetaan oikeat työkalut, niihin on helppo tarttua.