Optimistisuus ja pessimistisyys ovat kaksi vastakkaista luonteenpiirrettä. Kummassakin on olennaisesti kyse tulevaisuudesta ja siihen suhtautumisesta. Kummassakin on omat hyvät ja ehkä myös huonot puolensa. Mutta voidaanko sanoa, että jompikumpi on elämänasenteena toista parempi? Entä onko jommastakummasta peräti hyveeksi?
Tehdäänpä ajatuskoe. Asetetaan optimisti ja pessimisti elämään täsmälleen samaa nykyhetkeä. Pyyhitään pois kummankin menneisyys, jotta menneisyydessä tapahtuneet asiat eivät ohjaisi koehenkilöiden suhtautumista tulevaisuuteen. Viilataan heidän luonteistaan pois kaikki muut eroavaisuudet ja jätetään ainoana erottavana tekijänä jäljelle kummankin luontainen tapa asennoitua tulevaan.
Optimistin voisi kuvitella elävän nykyhetkeä kevyemmin mielin. Elämä tässä ja nyt on mitä on, mutta huomenna tai viimeistään ensi vuonna kaikki on luultavasti jo paljon paremmin. Iloisemman tulevaisuuden odotus luo omaa valoaan myös jo tähän päivään.
Pessimisti sen sijaan ei saa tulevaisuuden odotuksesta mitään helpotusta nykyhetken raskauteen – pikemminkin päinvastoin. Jos tämä hetki tuntuu sietämättömän rasittavalta, huominen on vielä kahta kauheampi. Toisaalta verrattuna huomiseen tämä päivä ei pessimistin silmissä ehkä sittenkään ole hullumpi…
Jos nykyhetki onkin optimistille helpompaa, tulevaisuudessa pessimisti saattaa hyvinkin olla vahvemmilla. Sekä optimistilla että pessimistillä on tulevaisuudessa kaksi mahdollisuutta: optimisti joko saa odottamansa tai joutuu pettymään, pessimisti joko saa odottamansa tai yllättyy iloisesti. Matemaattisesti ilmaistuna optimistin vaihtoehdot ovat plus miinus nolla ja miinus, pessimistin plus miinus nolla ja plus. Pessimistillä on siis vastoin hänen omia päinvastaisia odotuksiaan edessään todennäköisesti optimistia valoisampi tulevaisuus. Hän ei ainakaan joudu pettymään, vaan saattaa jopa tulla iloisesti yllätetyksi.
Kokonaan toinen asia on, pääseekö pessimisti koskaan lunastamaan valoisaa tulevaisuuttaan. Siinä vaiheessa, kun tulevaisuudesta on tullut nykyhetkeä, pessimistillä on edessään jo taas entistäkin synkeämpi tulevaisuus, ainakin jos hänen omia odotuksiaan on uskominen. Tämä tosiasia on omiaan vähintäänkin himmentämään pessimistin iloista yllätystä nykyhetken todellisuudesta ellei peräti synkentämään sen vielä entistäkin synkemmäksi – kun taas optimistilla on mahdollisen pettymyksen jälkeen edessään taas tulevaisuus täynnä suuria odotuksia.
Ainakaan nopeasti ajatellen optimismin ja pessimismin keskinäistä paremmuutta elämänasenteena ei näytä olevan ihan helppo ratkaista, vaikka vaaka ehkä aavistuksen verran kallistuukin optimismin puolelle. Sen verran voinee turvallisesti sanoa, että optimistin kannattaa nykyisyyttä keventääkseen keskittyä odottamaan tulevaisuutta, pessimistin taas pitää katse luotuna tiukasti tähän päivään.
Sen sijaan epäilystäkään ei ole siitä, etteikö näistä kahdesta ominaisuudesta optimistisuus ja vain se olisi hyve. Hyveeksi kelpaa ominaisuus, joka on hyvä sekä kantajansa että kaikkien ympärillä olevien kannalta. Pessimistille hänen pessimistisyytensä saattaa vielä olla mukavan turvallinen, jalat maassa pitävä ominaisuus, joka ei tee elämästä juhlaa mutta suojaa ikävimmiltä yllätyksiltä. Sen sijaan muiden elämään kanssakulkijan pessimistisyys lyö väkisinkin masentavan leiman, joka ei kohota vaan lannistaa. Optimisti sen sijaan kykenee pitämään toivoa yllä silloinkin, kun tulevaisuus näyttää täysin toivottomalta. Parhaassa tapauksessa yhden ihmisen optimistisuus on se tekijä, joka saa koko muunkin porukan ylittämään itsensä ja tekemään mahdottomasta mahdollista.
Uuden vuoden alkaessa kannattaa siis lietsoa itsensä ennen näkemättömään optimistisuuteen ja lähteä tekemään tulevaisuuden unelmista totta. Tästä tulee hieno vuosi! Tai ellei tästä, niin ainakin seuraavasta. Tai sitä seuraavasta.