Ketteryydestä

Arvoja on moneen lähtöön mutta ei aivan niin moneen kuin yleisesti kuvitellaan. Esimerkistä käyvät vaikkapa Helsingin pörssiin noteerattujen yritysten arvot. Yritysten verkkosivuilta löytyvistä lukuisista arvoista vain 13 % on oikeasti arvoja ja loput jotakin aivan muuta. Arvoja on siis olennaisesti vähemmän kuin kaiken maailman arvokeskustelujen ja -listausten perusteella voisi kuvitella.

Ketteryys on yksi niistä yritysten arvoikseen ilmoittamista asioista, jotka eivät ole arvoja nähneetkään. Arvot ovat inhimillisen toiminnan itsestään hyviä ja arvokkaita päämääriä. Arvon tunnistaa muun muassa siitä, että sen ei tarvitse toteutua täyttääkseen paikkansa toimintaa ohjaavana elementtinä. Jo se, että arvon toteutumiseen tosissaan ja vilpittömästi pyritään, riittää muuttamaan maailmaa. Esimerkiksi oikeus tai luottamus tuskin koskaan edes voivat täydellisesti toteutua, mutta se, että kaikessa toiminnassa pyritään niiden vahvistamiseen, on yhteisön tai yhteiskunnan toimivuuden ja hyvinvoinnin kannalta ehdottoman hyvä asia.

Ketteryys ei toimi näin. Se, että me pyrimme olemaan ketteriä, ei tarkoita vielä mitään. Ketteryydellä on merkitystä vasta siinä vaiheessa, kun se toteutuu yksilön tai yhteisön tavassa toimia. Sen toteaminen, että ketteryys on yrityksen arvo – että yritys pitää ketteryyttä arvokkaana asiana ja pyrkii kaikessa toiminnassaan olemaan ketterä – ei lämmitä sen enempää asiakkaita, työyhteisöä, johtoa kuin yrityksen omistajia. Tuottaakseen jollekulle jotakin hyvää ketteryyden täytyy olla tapahtumisen tasolla totta. Ei riitä, että sitä pidetään arvona. Sen täytyy olla hyve.

Hyveet ovat ominaisuuksia, jotka ovat tapahtumisen tasolla totta ja jotka oikeassa tilanteessa oikealla tavalla toimiessaan tuottavat hyvää kaikille niiden vaikutuspiirissä oleville. Nykyisessä kiireen ja hektisyyden leimaamassa maailmassa on helppo löytää yksilöitä, yhteisöjä ja yrityksiä, joiden toiminnassa ketteryyden voi sanoa täyttävän ensimmäisen ehdon. Sen sijaan toisen ehdon täyttäminen on ketteryyden tapauksessa, ei mahdotonta, mutta vaikeampaa kuin voisi kaikesta ketteryyttä ympäröivästä hehkutuksesta päätellä.

Ketteryys on ominaisuus, josta on suurta hyötyä sademetsän latvuksissa kiipeileville apinoille ja jyrkkiä vuoren rinteitä ylös alas hyppiville vuorikauriille. Ihmisten maailmassa ketteryys on ennen kaikkea nopeiden pallopelien taitureiden ja seinäkiipeilijöiden hyve. Heidän, joiden toiminnassa äkilliset suunnan ja suunnitelmien muutokset ja niistä seuraava toiminnan poukkoilevuus ovat onnistuneen suorituksen a ja o.

Ketteryyttä tarvitaan toki tietynlaisissa tilanteissa myös yritysten ja organisaatioiden maailmassa. Joskus on osattava vastata mieluummin heti kuin nopeasti asiakkaan tarpeisiin ja toiveisiin tai tehdä saman tien ostamiseen tai myymiseen liittyviä päätöksiä. Tähän sisältyy kuitenkin isoja riskejä.

Apinan, vuorikauriin ja huippujalkapalloilijan toiminnassa ketteryys toteutuu nopeiden refleksien ansiosta ja vaistojen ohjaamana. Myös työelämässä vaistojen varaan rakentaminen saattaa joskus tuottaa oikean osuman, mutta useimmiten onnistuminen edellyttää ainakin jonkinlaista harkintaa. Jos harkinta jätetään väliin, päätökset syntyvät kyllä ketterästi, mutta lopputulos voi olla kaikkea muuta kuin toivottu. Ketteryys on siis esimerkki hyveestä, joka näyttäisi toimivan hyveen tavalla ja tuottavan hyvää kaikille osapuolille vain silloin, kun sitä osataan sopivalla tavalla rajoittaa.

Harkinta on ketteryyden vastavoima. Joidenkin mielestä – ja ketteryyspuheen yleisyydestä päätellen aika monen – turha ja haitallinen vastavoima. Mutta on hyvä muistaa, että aina silloin tällöin apinat ja vuorikauriitkin putoavat ja jalkapallotaiturit sekoavat omiin kuvioihinsa.