Ketäpä ei olisi joskus ottanut päähän kaverin myöhästyminen tapaamisesta. Tai työtoverin myöhästyminen palaverista. Tai bussi, joka menee nenän edestä, vaikka aikataulun mukaan sen olisi pitänyt olla vielä useamman pysäkin päässä.
Miksi tähän maailmanaikaan, jossa jokaisella on kuitenkin taskussaan satelliittiajassa oleva älypuhelin, kukaan ei tunnu olevan oikeassa paikassa oikeaan aikaan? Eihän sen nyt luulisi olevan niin vaikeaa.
Täsmällisyys on hyvä esimerkki hyveestä, joka on mitä suurimmassa määrin kulttuurisidonnainen. Joillakin työpaikoilla palaverit alkavat sekunnilleen kalentereihin merkittyyn aikaan, ja myöhästynyt tietää saavansa hoitaakseen seuraavan jaossa olevan paskahomman. Toisilla taas palaverit alkavat vasta, kun kaikki ovat paikalla, ja vielä senkin jälkeen juodaan rauhassa kahvia ja rupatellaan niitä näitä.
Vielä selkeämmin kulttuurierot täsmällisyyden suhteen tulevat esiin eri kansakuntien välillä. Hyvän viitteen siitä, miten eri puolilla maailmaa suhtaudutaan täsmällisyyden hyveeseen, antavat paikalliset juna-aikataulut.
Matkustin jokunen vuosi sitten junalla Sveitsissä. Olin matkalla Zürichin lentoasemalta pieneen Konolfingenin kylään Bernin lähellä. Koska minulla ei ollut kiire, valitsin suorimman reitin sijaan kauniimman eli sen, joka kulki Luzernin, Interlakenin ja Thunin kautta.
Maisemareitin valinta tarkoitti kulkemista viidellä eri junalla. Suhteellisen täsmällisessä Suomessa reitin suunnittelemista neljän täpärän junanvaihdon onnistumisen varaan kannattaisi miettiä toisenkin kerran, mutta Sveitsissä tämä ei ole tarpeen. Aikataulun mukaan vaihtoihin oli neljällä asemalla aikaa 13, 15, 5 ja 7 minuuttia. Saapumis- ja lähtöajat oli laskettu niin, että junasta toiseen ehti rauhassa kävellen siitä huolimatta, että etenkin suurimmilla asemilla Zürichissä ja Luzernissa laiturien väliset etäisyydet olivat kohtuullisen pitkiä.
Siinä, missä sveitsiläinen veturinkuljettaja tekee työtään sekuntikello kädessään, kongolaisen kollegan elämä on huomattavasti leppoisampaa. Kongossa junat kyllä kulkevat, ainakin periaatteessa, mutta radat ovat vanhoja ja kalusto on vanhaa, joten kaikki sujuu vähän miten sattuu. Keski-Kongon Kindun ja runsaan tuhannen kilometrin päässä Etelä-Kongossa sijaitsevan Lubumbashin välillä juna kulkee, mutta aikataulun mukaan matkaan kuluu 4–8 päivää. Lisäksi rautatieyhtiö on katsonut aiheelliseksi huomauttaa, että aikatauluun merkitty matka-aika on viitteellinen ja teoreettinen.
Tarinan opetus on, että aika on suhteellinen käsite, eikä täsmällisyyden hyveen noudattamisesta pidä ottaa liikoja paineita. Viisas virittää aikataulunsa kaiken varalta sen verran joustavaksi, ettei pieni myöhästyminen aiheuta katastrofia. Ja jos katastrofi sitten osuu kohdalle, harvoin se kuitenkaan on kuolemaksi. Tämäkin blogikirjoitus ilmestyi kuusi päivää myöhässä, eikä kukaan edes ihmetellyt.