Joistakin inhimillisistä ominaisuuksista on kovin vaikea sanoa, olisiko ne syytä lukea hyveiden joukkoon vai ei. Periaatteellisuus kuuluu tähän joukkoon.
Periaatteellisuus ei oikein tunnu olevan hyvässä huudossa tässä ajassa. Periaatteellinen ihminen pitää itsepäisyyteen saakka kiinni näkemyksistään silloinkin, kun järki kehottaisi mukautumaan olosuhteisiin ja toimimaan tilanteen mukaan. Maailmassa, jossa muutos on jatkuvaa ja nopeaa ja jossa joustavuutta ja muutoskestävyyttä pidetään hyveinä, tällainen tyyppi tekee elämän vaikeaksi muille ja luultavasti toimii myös vastoin omaa etuaan. Itsepäinen omasta periaatteesta kiinni pitäminen saattaa olla hyvinkin tyhmää omien tavoitteiden kannalta sellaisessa tilanteessa, jossa pieni jousto mahdollistaisi ihan kelvollisen kompromissin.
Toisaalta periaatteellisuudella on myös oma kiistämätön arvonsa. Periaatteelliset ihmiset käyvät kohta jo viidettä vuotta taistelua hyökkääjää vastaan Ukrainassa. Kymmeniä ellei satoja tuhansia ihmishenkiä olisi säästynyt, jos ukrainalaiset olisivat olleet valmiit tinkimään joistakin itselleen tärkeistä asioista tai luopumaan pakon edessä muutamasta itäisestä maakunnastaan. Mutta heille periaatteet näyttävät olevan kirjaimellisesti elämää suurempi asia.
Minneapolisissa periaatteelliset ihmiset ovat puolustaneet kaupunkiaan ja sen asukkaita liittovaltion ICE-joukkoja vastaan. Käytännössä he saattavat itsekin pitää luvattomia maahanmuuttajia ongelmana, mutta siitä huolimatta he ovat halunneet pitää kiinni periaatteistaan, joiden mukaan mihinkään rikokseen syyllistymättömien ihmisten kaappaaminen kaduilta tai kodeistaan ei kuulu amerikkalaiseen yhteiskuntaan.
Milloin sitten periaatteellisuus on hyve ja milloin ei? Riippuu periaatteesta ja siitä, mitä sen takaa löytyy.
”Kaiken sen mukaisesti, mitä edellä olen esittänyt ja mikä lienee jo käynyt ilmikin, on sanottava, että tärkeää elämässä lopulta ovat ne arvot, joita tahto aktualisoi, vieläpä, että arvot ovat ainoa todella tärkeä asia elämässä”, totesi filosofi Erik Ahlman vuonna 1920 julkaisemassaan kirjassa Arvojen ja välineitten maailma. Arvot ovat inhimillisen toiminnan itsessään hyviä päämääriä, niiden tehtävänä on antaa kasvot sille, mikä on todellista hyvää. Eikä mikään tässä maailmassa ole niitä tärkeämpää.
Vapaassa maassa jokaisella on oikeus itse valita, millaisia asioita pitää elämässään tärkeinä ja tavoittelemisen arvoisina, ja kutsua niitä niin halutessaan myös arvoikseen. Arkipuheessa arvoilla ymmärretäänkin jos jonkinlaisia asioita, joista huomattavan suuri osa ei ole arvoja nähnytkään. Todellisen arvon tunnistaa siitä, että se on toiminnan päämääränä hyvä ja arvokas kenelle tahansa, ei ainoastaan minulle itselleni tai kaverilleni Matille. Arvot edustavat toisin sanoen kaikkien ihmisten ja koko planeetan yhteistä hyvää.
Periaatteellisuus on hyve silloin, kun sen takana on jokin aito ja oikea, luovuttamaton arvo. Arvot eivät ole pelinappuloita. Niistä ei pidä tinkiä eikä niiden suhteen tehdä kompromisseja minkään muun kuin korkeintaan jonkin toisen arvon vuoksi.
Ukrainalaiset toimivat siis hyveellisesti taistellessaan itsenäisyytensä ja alueellisen koskemattomuutensa puolesta, samoin Minneapolisin asukkaat puolustaessaan kanssaihmistensä vapautta, ihmisarvoa ja koskemattomuutta. Samaa ei voi sanoa Italian rannikkovartiostosta, joka pyrkii kaikin keinoin estämään avustusjärjestöjä pelastamasta siirtolaisiksi pyrkiviä hukkumasta Välimereen.