Säädyllisyys jos mikä kuulostaa hyveenä kertakaikkisen antiikkiselta. Säädyt menettivät yhteiskunnallisen merkityksensä jo vuoden 1906 valtiopäiväuudistuksessa, kun säätyvaltiopäivien sijaan saatiin yksikamarinen eduskunta, eikä säädyttömyyttä ole osattu pitää moraalisena paheena enää vuosikymmeniin. Ei siis ihme, ettei säädyllisyyttä kuule enää vaadittavan edes sunnuntaisin Ylen Kansanradiossa. Vaikka syytä ehkä olisi.
Säädyllisyyden hyveen juuret ovat muinaisessa Roomassa. Yksi sen ylimpien kansanosien elämää säädelleistä periaatteista oli hyve nimeltä gravitas, jolla tarkoitettiin säädyn ja yhteiskunnallisen aseman mukaista pukeutumista, esiintymistä ja käyttäytymistä, eli sananmukaisesti säädyllisyyttä.
Gravitas antoi kantajalleen uskottavuutta ja arvovaltaa, jota ilman roomalainen valtiomies ei ollut asemansa arvoinen. Epäonnistuminen kyseisen hyveen noudattamisessa oli yksi painavimmista syistä, joiden perusteella Rooman senaattia valvovat censorit saattoivat viiden vuoden välein pitämissään moraalisissa katselmuksissa erottaa köykäiseksi havaitsemansa senaattorin virastaan. Aina erottamista ei tarvittu, sillä kunniallinen senaattori saattoi gravitaksessa epäonnistuttuaan välttää erotetuksi joutumisen häpeän ja osoittaa perimmäisen kunniallisuutensa tekemällä itsemurhan.
Säädyllisyyden tilasta maailman mahtavien keskuudessa on talven mittaan kertonut surullista tarinaa Epstein-papereihin liittyvä uutisointi. Kuningashuone ja valtiomies toisensa jälkeen on tullut omasta syystään ja ansiostaan vedetyksi lokaan, kun sähköpostiviesteistä on paljastunut läheinen suhde häikäilemättömään liikemieheen ja seksuaalirikolliseen. Mitään rikollista ei useimpien eliitin edustajien kohdalla liene tapahtunut, mutta siitä ei olekaan kysymys. Yhteiskunnan huipulla olevilta on lupa odottaa säädyllisyyden hyvettä. Ellei sitä löydy, ihminen ei ole asemansa eikä tehtäviensä tasalla.
Suomalaisen yhteiskunnan kermalla ei ainakaan tähän mennessä julkaistujen tietojen valossa ole ollut merkittäviä yhteyksiä Epstein-sotkuun. Mutta eivät meidänkään riikka-petterimme mitään säädyllisyyden perikuvia ole.
Helsingin Sanomat kävi maaliskuussa 2026 läpi ministereiden lahjarekisteriä ja totesi kiellettyjen lahjojen vastaanottamisen olevan maan tapa. Ministeri toisensa jälkeen on saanut ja ottanut vastaan lahjoja ja kestityksiä, joiden arvo on ylittänyt reippaasti valtioneuvoston kanslian ohjeissa mainitun rajan. Saatujen lahjojen listalta löytyy pulloja samppanjasta viskiin ja konjakkiin, japanilaisia kelloja, lahjakortteja sekä läjäpäin vip-tapahtumalippuja urheilu- ja kulttuuritilaisuuksiin.
Nyky-Suomessa antiikin censoreiden virkaa hoitaa valtioneuvoston kanslia – tai jos tarkkoja ollaan, ei hoida, vaan laiminlyö. Korruption kieltävät säännöt saatiin lopulta aikaiseksi vuonna 2020 Euroopan neuvoston korruptionvastaisen toimielimen pitkällisen patistelun jälkeen. Tämän jälkeen VNK on tulkinnoillaan vesittänyt sääntöjä siinä määrin, että minkä tahansa lahjan voi huoleti ottaa vastaan. Asiasta kysyttäessä VNK ilmoitti Helsingin Sanomille, että ohjeet eivät ole oikeudellisesti sitovia. Suomeksi sanottuna niitä ei siis ole tarkoitettukaan noudatettaviksi.
Perimmäinen ongelma ei kuitenkaan ole censoreiden löperyys, vaan ministereiden säädyttömyys. Kansakunnan eliitin pitäisi ymmärtää itsekin toimivansa moraalittomasti ja muuttaa tapojaan. Gravitas ei vain taida enää kuulua hyveistä päällimmäisiin.