Ennakkoluulottomuudesta

Kaikki vieras ja outo on omiaan synnyttämään huolta ja epäluuloa, ja tämä näkyy tavassa, jolla vieraisiin ja outoihin ihmisiin ja asioihin on aikojen alusta saakka tavattu suhtautua. Kun luolan suulle ilmestyi outoja tyyppejä huhuilemaan, oli syytä olla hiljaa ja varautua pahimpaan. Kun muukalainen ratsasti kylään ja ryhtyi kyselemään kummallisia, oli paras olla tietämättä mistään mitään. Kun ovelan näköinen liikemies tarjoutui maksamaan hyvän hinnan koskiosuuksista, oli viisainta olla lupaamatta liikoja ja vastata mahdollisimman ympäripyöreästi ja epäselvästi.

Ennakkoluulot ja varovaisuus kuuluvat niihin asioihin, joiden ansiosta ihmissuku on selvinnyt elossa vuosituhannesta toiseen aina näihin asti. Vierasta kieltä puhuvat muukalaiset, taivaanrantaan ilmestyneet purjeet tai kaukomailta tuodut eksoottiset hedelmät saattoivat kaikki merkitä uusia ja ihmeellisiä kokemuksia, mutta myös tuhoa ja kuolemaa. Siksi niiden suhteen kannatti aina olla epäilevällä kannalla. Viisas pelkäsi aina ensin pahinta, kuulosteli, katseli, haisteli ja maisteli ja vasta sen jälkeen ryhtyi tekemään lähempää tuttavuutta. Liika luottamus ja seikkailunhalu saattoi kostautua ikävällä tavalla.

Mutta ajat muuttuvat ja maailma niiden mukana. Moderni yhteiskunta on pyrkinyt kaikin tavoin tekemään kansalaisten elämän mahdollisimman turvalliseksi. Suojelupoliisi ja maahanmuuttoviranomaiset ovat huolehtineet siitä, että vieraskieliset vastaantulijat eivät merkitse yhtään suurempaa vaaraa kuin savoa tai länsimurteita puhuvat alkuasukkaat. Suomenlahtea seilaavia aluksia valvotaan kaiken aikaa, ja tarvittaessa rajavartiolaitoksen helikopteri käy paikan päällä tarkistamassa, että mitään hämärää ei ole meneillään. Ja elintarvikevirasto pitää huolen siitä, että kaikki ruokakaupassa myytävä on varmasti syötäväksi kelpaavaa.

Maailman muuttuminen aina vain turvallisemmaksi on tehnyt ennakkoluuloisuudesta aina vain tarpeettomampaa. Ja hyvä niin, sillä ennakkoluuloisuudella, niin tärkeä merkitys kuin sillä on menneinä aikoina alkeellisemmissa oloissa ollutkin, on kuitenkin ollut myös kääntöpuolensa.

Yksilön paras turva on toimiva ja vahva, keskinäisen luottamuksen varaan rakentuva yhteisö. Kun ympärillä on suuri joukko ihmisiä, jotka jakavat samat arvot ja hyveet, uudet ja oudot asiat eivät pääse aiheuttamaan suurta vaaraa. Yhteisön suojassa voi rauhassa tyydyttää uteliaisuuttaan ja avartaa maailmankuvaansa ilman, että tulee ottaneeksi liian suuria riskejä henkensä ja terveytensä kustannuksella.

Jos yhteisö puuttuu tai on heikko, ennakkoluuloisuus ja varovaisuus antavat kyllä suojaa, mutta samalla ne ehkäisevät tehokkaasti yhteisön syntymistä, vahvistumista ja kehittymistä suojan tarjoajaksi. Jos oman turvansa perustaa epäilylle, saakin sitten epäillä kaikkea ja kaikkia, sillä koskaan ei voi tietää, miltä suunnalta vaara milloinkin uhkaa. Ja jatkuva epäily jos mikä syö yhteisöllisyyttä ja ihmisten välistä luottamusta.

Viime kädessä mihinkään ei voi tietenkään täysin luottaa. Mutta jos ihmisen elämää aikoo elää, pieni määrä epävarmuutta on pakko sietää, ja samalla pyrkiä tekemään kaikkensa, jotta hyvän määrä maailmassa olisi mahdollisimman suuri.

Siksi ennakkoluulottomuus on hyve. Ennakkoluuloisuus ei ole.