Tuntemattoman kohtaaminen herättää meissä syystäkin tietynlaisen reaktion. Koskaan ei voi tietää, mihin kohtaaminen saattaa johtaa. Jos kyseessä on outo ihminen, emme voi olla varmoja, tuleeko hän pahat vai hyvät mielessään. Jos kyseessä on uusi keksintö, emme voi tietää, olisiko sen käyttöönotto hyvä vai huono asia.
Siperia opetti ihmiselle varovaisuutta jo kauan ennen kuin Siperiaa oli olemassakaan. Oman perheen tai heimon eloonjääminen saattoi olla pienestä kiinni silloin, kun luolan suulle ilmestyi vierasta väkeä. Luottamukselle saattoi olla pohjaa, jos vieras ei tullut ase kädessä, vaan ojensi paljaan käden hyvien aikeidensa merkiksi. Mutta kannatti silti katsoa, mitä tulijan toinen käsi oli tuolla hetkellä tekemässä, ja pitää varmuuden vuoksi oma käsi kaiken varalta valmiina tarttumaan kättä pitempään.
Varoen kannatti suhtautua myös kaikkeen luonnossa eteen tulevaan. Tuli saattoi polttaa, koski viedä mennessään, käärme purra ja karhu täräyttää tajun kankaalle. Kaatuvan puun alle ei ollut hyvä jäädä eikä kallionreunalta kurkotella liian kauas. Ja jos ei osannut erottaa toisistaan seitikkiä ja suppilovahveroa, oli parempi olla lähtemättä sieneen.
Varovaisuus on hyve, mutta liika varovaisuus saattaa kostautua. Jos kaikki uusi ja ihmeellinen vain työntää luotaan, moni mukava tuttavuus ja hyödyllinen keksintö jää syntymättä. Siksi myös uteliaisuus käy hyveestä.
Varovaisuus ja uteliaisuus kuuluvat niihin hyveisiin, joiden kohdalla ihmisen luontaisilla taipumuksilla on suuri vaikutus. Jotkut ovat jo syntyjään varovaisempia kuin toiset, toisia taas kaikki uusi ja outo vetää puoleensa magneetin lailla. Luontaiset taipumukset eivät sido ja kahlitse ihmistä niin, etteikö hänen olisi mahdollista oppia myös omalle temperamentilleen vastakkaisia hyveitä, mutta kokonaan niiden vaikutusta ei voi eikä kannata edes yrittää poistaa.
Tekoäly lienee viimeisin niistä keksinnöistä, jotka jakavat ihmisiä varovaisiin ja uteliaisiin. Yhdet eivät koske siihen tikullakaan, toiset ehtivät alta aikayksikön tehdä siitä itselleen läheisen ystävän ja työtoverin. Päätellen siitä innosta ja riemusta, jolla tekoäly on otettu vastaan niin työelämässä kuin vapaa-ajalla, uteliaisuus tuntuisi olevan varovaisuutta paljon yleisempi ominaisuus.
Kumpaankin suhtautumistapaan liittyy kuitenkin omat riskinsä, ja vasta aika näyttää, kumpi kahdesta hyveestä tuottaa tekoälyn tapauksessa paremman lopputuloksen. Olisiko kannattanut ottaa uudesta tekniikasta saman tien kaikki ilo irti vai sittenkin olla vähän varovaisempi sen käyttöönotossa? Panokset tässä veikkauksessa ovat kohtuullisen suuret. Rankimmassa tapauksessa oikea valinta saattaa pelastaa ihmiskunnan ja väärä valinta tuhota sen.
Niin kauan kuin lopullinen viisaus suhtautumisessa tekoälyyn on hämärän peitossa, kannattaa olla sortumatta liiallisuuksiin. Varovaisuus ei yleensäkään ole huono mauste sopassa, jossa uteliaisuus on pääraaka-aineena, mutta tekoälyn tapauksessa varovaisuutta on ehkä hyvä heittää kattilaan vähän tavallistakin reilummalla kädellä.